Kohtalo oli kuitenkin päättänyt toisin, ja heti Kunnonin poistuttua turvallisesta kotiluolastaan hyökkäsi hirmuinen lohikäärme hänen kimppuunsa. Nyt olivat hyvät neuvot kalliit.
Läheisen kylän asukkaat liittyivät taistoon, ja - maailman ollessa niin julma kuin se valitettavasti on - moni heistä menehtyi. Urhoollinen sankarimme sai kuitenkin viimein pedon kukistettua. Oli itsetutkiskelun aika.
Ensin oli kuitenkin selvitettävä välit Kenraalin kanssa. Kunnon ei suinkaan ollut mikään rintamakarkuri.
Toverukset lähtivät matkaan, ja pitkän vaelluksen jälkeen oltiin taas samassa paikassa, josta koko kommellusten sarja oli alkanut.
Tällä kertaa velvollisuudentunne kuitenkin voitti seikkailumielen, ja ystävämme aloittivat pitkän ja vaivalloisen kapuamisen.
Matka oli pitkä, kylmä ja raskas, mutta perille päästiin. Sankaruus on sankaruutta kelistä riippumatta.
Kunnon asteli sisään varuillaan, mutta kuitenkin itseluottamusta puhkuen. Asiat oli selvitettävä nyt tai ei koskaan. Omituinen munkki toivotti hänet tervetulleeksi.
Kuin eteläisten maiden peto ryhtyi sankarimme karjumaan, ja kuinka ollakaan, munkkiparat lentelivät pitkin seiniä.
Enää ei ollut epäilystäkään. Kunnon oli se, jota kaikki olivat odottaneet. Pelastaja, sankari, rakastaja.
Hauta oli kaukana, kuten haudoilla tapana on. Messiaamme ei kuitenkaan pelännyt pientä patikkaa, ja ennen pitkää perille päästiin.
Hauta oli täynnä sitä samaa kuin kaikki muutkin, eli rosvoja, zombeja, hämähäkkejä, ansoja, arvoituksia yms. hirvityksiä. Näistä ei kuitenkaan ollut iloisille veikoille vastusta, ja alta aikayksikön oltiinkin jo mystisen Torven säilytyskammiossa. Pahaksi onneksi sen oli kuitenkin joku jo ehtinyt hakea. Kunnon löysi Torven tilalta kirjeen, jonka Kissa Äiä luki:
"Yo Dragon Born dude. Otin tän torven. Tuu hakee Riverunin kapakasta jos tarviit.
Terv. Salainen ihailija"
Ystävät huokaisivat kuin yhdestä suusta, surmasivat viimeiset örvökit, ja jatkoivat matkaa. Asiaan oli saatava selvyys.
Riverunissa heitä odotti kuitenkin väijytys. Omituisiin asuihin pukeutuneet sekopäät hyökkäsivät, eikä vaihtoehtoja ollut. Oli tapettava tai tultava tapetuksi.
Yhdeltä hulluista löytyi viesti, jossa "virallinen" Dragon Born vaati Kunnonin päätä vadille. Toinen Dragon Born! Miten merkillistä! Asiasta oli otettava selvää ensitilassa. Viestistä kävi ilmi, että tämä kakkosmessias piti majaansa kaukaisella, ja vielä perus-skyrimiäkin kylmemmällä saarella. Solstheim. Solstheim. Solstheim. Tai jotain.
Nyt oli kuitenkin tavoitettava Torven anastaja, joten kapakka oli seuraava päämäärä.
Yöllä joku tuli nykimään Kunnonia olkapäästä. Saatuaan urhean, mutta väsyneen, soturin hereille, nykäisi vieras seinällä olevan kaapin auki, ja paljasti salakäytävän. Mysteerin henki oli tukahduttava.
Nainen katosi käytävään, ja jätti kumppanukset pohtimaan seuraavaa siirtoa. Voiko tuohon vieraaseen luottaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti