2.5: 4. Salaisuudet paljastuvat

Kunnon oli nyt siis sisällä katupartiossa. Edessä oli pitkä ja vaivallinen matka partion kunnioituksen ja luottamuksen ansaitsemiseksi, mutta sankari oli valmis mihin vaan. Ensi töikseen hän paineli Satanic Tyrant Werewolfin pakeille. Oli aika saada selvyys ihmissusi-asiaan.

Kunnon päätti jututtaa ensin Yrtsiä. Olivathan he jo yhden seikkailun yhdessä kokeneet.

Rifteniin saavuttiin aamuhämärissä. Janoinen sankarimme suuntasi kapakkaan, ja kostutettuaan karheaa kurkkuaan paikansi hän myös kohteensa samaisesta puljusta. Oli tilinteon hetki.

Vihollinen ei ollut kaksinen kamppailija, jonka lisäksi hän oli jo melkoisessa maistissa. Taistelu oli lyhyt, mutta verinen.

Kunnon nosti vastustajansa takaisin tuolilleen, ja ojensi tälle mukin, johon sylkeä irtohampaitaan.

  
Katupartion päämajassa Yrtsi odotteli jo uutisia. Kunnon antoi raporttinsa saman tien.

Disko Siskon seikkailijamme löysi pihalta ottamasta aurinkoa.

Taistelijatar johdatti Kunnonin tapaamaan Kakea, jolla oli suuria uutisia.

Auringon laskiessa Kake ja Kunnon astelivat erään pihalla nököttävän kallion juurelle. Kunnon kihelmöi jännityksestä. Olisiko viimein parannuksen aika?

Välittömästi verta maistettuaan Kunnon tunsi muutoksen kehossaan. Saastainen vampyyrin veri väistyi, ja tilalle tuli jotain uutta. Jotain ikivanhaa, väkivaltaista ja jylhää. Jotain nälkäistä.

Lihakset supistelivat. Luut vaihtoivat asentoa hirveän rutinan saattelemana. Kynnet kasvoivat, samoin hampaat. Takkuinen karvakuontalo puski ihon läpi, ja kaikki muuttui sumeaksi. Tuska oli hirmuinen, mutta Kunnon kesti sen mukisematta. Pian hän havahtui pihalta. Mikään ei olisi enää entisellään.

Pahaa-aavistamaton vartiomies oli lopettelemassa kierrostaan, kun karvainen hirviö hyökkäsi hänen kimppuunsa.

Kunnon heräsi taas, tällä kertaa omana itsenään. Oli kylmä.

 

Jatkuu tai sitten ei.