Suunnitelma alkoi hiljalleen kehkeytyä sankarimme päässä. Hän ei halunnut hyökätä raskaasti aseistettujen metsästäjien linnoitukseen yksin, joten liittolaisia oli saatava. Drakula-jengi vaikutti itsestäänselvältä valinnalta.
Kunnon matkusti Skyrimin suurimpaan tiedon aittaan, ja kävi selvittämään tilannetta.
Kissa Äiän ollessa lukkojen takana ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Irma.
Yksi kirjoista kertoi salaperäisestä hullusta erakosta, joka oli omistanut koko elämänsä aurinkopyssyn ja muiden omituisten muinaisjäännösten tutkintaan. Erakko asusti kaukana jäätiköllä, mutta urhea sankarimme ei pientä vaellusta pelännyt. Pian hän saapuikin erakon jääluolaan.
Kunnon ja Irma matkustivat raunioille, ja kävivät tutkimaan paikkoja. Hetken päästä kävi selväksi, etteivät toverukset olleet yksin.
Rauniot jatkuivat syvälle maan alle, ja lopulta seikkailijat päätyivät suureen luolastoon, joka oli täynnä mitä ihmeellisimpiä kasveja, rakennuksia ja otuksia.
Lukuisten taisteluiden ja muiden kommmellusten jälkeen Kunnon ja Irma löysivät viimein huoneen, josta erakon mukaan kannattaisi avainhärveliä etsiä.
Nokkela sankarimme ratkaisi arvoituksen käden käänteessä, ja pian oltiinkin jo matkalla takaisin erakon luokse. Hän oli löydöksestä iloinen.
Kunnon oli jo lähtemässä jääluolasta, kun yhtäkkiä ovesta pelmahti sisään sanoinkuvailemattoman hirvittävä mörrimöykky. Urhea soturi ei kuitenkaan säikähtänyt, vaan päätti keskustella otuksen kanssa.
Aurinkopyssy sijaitsi luolassa, joka oli täynnä sokeita paskahaltioita ja näiden iljettäviä hyönteisorjia. Taistelu oli kovaa ja pitkäveteistä, mutta ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua Kunnon löysi viimein henkilön, joka vaikutti olevan jokseenkin järjissään.
Taas tutkittiin luolastoja ja tapeltiin hirviöitä vastaan. Luolat johtivat kuitenkin salaperäiseen laaksoon, jossa Kunnon pääsi taistelemaan jopa lohikäärmeitä vastaan. Sankarimme toivotti haasteen tervetulleeksi.
Pitkän, pitkän ajan kuluttua ja lukuisten hermojenmenetyksien jälkeen Kunnon löysi aurinkojumalan kirkon, jossa hullu jäähaltia piti majaansa.
Jäisiä paskahaltioita ja muita örvökkejä oli joka puolella. Suurin rykelmä niitä löytyi kuitenkin valtaistuinsalista, jossa jäähaltia istui odottelemassa.
Paskahaltiat vapautuivat jääpeitteestään ja hyökkäsivät toverusten kimppuun. Mukaan mittelöön liittyi myös hyönteisorjia ja jonkinlainen suuri lumihirviö. Kunnon ja Irma pistivät kaikki viholliset kylmäksi, ja läksivät jäähaltian perään. He juoksivat läpi kirkon, kunnes haltia pysähtyi viimeinkin hengästyneenä eräälle parvekkeelle. Oli tullut tilinteon hetki.
Järjissään oleva jäähaltia ilmestyi paikalle taikaportista, ja toi mukanaan aurinkopyssyn.
Toverukset poistuivat taikaportin kautta, ja löysivät itsensä luolasta, jossa tapasivat jäähaltian ensimmäistä kertaa.
Drakula Kingin hirmuvalta oli jatkunut liian pitkään. Oli tullut aika päättää se. Kunnon matkusti Irman kanssa takaisin vampyyrien linnaan, jossa Drakula Kingi jo odottelikin, tällä kertaa todellisessa muodossaan.
Käytiin eeppinen taistelu, mutta Kunnon ja Irma selvisivät voittajina. Drakula Kingi meni ihan paskaksi, ja eräs hänen hovilaisistaan saapui paikalle tarkastelemaan tilannetta.
MAY BE CONTINUED
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti