Kun kerran muutenkin sattui olemaan niin sanotusti tien päällä, Kunnon päätti käydä välittämässä Whiterunnin jaarlin viestin Mestari Jorelle.
Mestari halusi siis sotaa. Tai siis sodassahan tässä oltiin jo valmiiksi, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Kunnon kiiruhti hirveää kyytiä Whiterunniin, jossa jaarli jo odotteli kärsimättömänä.
Legioona oli jo lähettänyt paikalle omat miehensä, ja Kunnon astelikin muitta mutkitta puolustuksensuunnittelupöydän ääreen.
Näytti olevan selvää, ettei taistelusta tulisi mitään ilman taitavan ja urhoollisen sankarimme panosta. Niinpä tämä paineli tuulispäänä rintavarustuksille tarkastelemaan tilannetta. Kapteeni Kapteeni oli ottanut komennon, mutta homma oli karata käsistä.
Seikkailija tuumasi hetken inspiroivimpia sanakäänteitä, veti kuolleet keuhkonsa täyteen viileää yöilmaa ja alkoi puhua kaikuvalla, matalalla äänellään. Koko sisäpiha hiljentyi kuuntelemaan.
Pelko valui sotilaiden sydämistä, ja he pian koko konkkaronkka hurrasi yhtenä miehenä suurelle sankarille. Kunnon komensi joukot portille, ja otti pelottomana taistelijana itse paikan eturivistä.
Basic Nordsit vyöryivät porttien läpi pihamaalle hurjasti kiljuen, mutta Legioona taisteli urheasti. Suurimman työn teki kuitenkin Kunnon vitun Sika, joka kaatoi luihuja vihollisia kuin halla vehnää.
Taistelu kiihtyi kiihtymistään, mutta voitto oli jo käsinkosketeltavissa. Pelkurimaisten Basic Nordsien rivistöt murtuivat, ja yksi kerrallaan villin soturin säikäyttämät ilkiöt pinkoivat karkuun.
Päivä oli pelastettu. Joukot huusivat voitonriemuisina, ja jopa kylmäkiskoinen kapteeni Kapteeni tuhisi hyväksyvästi.
Kaupunki juhli, mutta Kunnonilla ei ollut moiseen aikaa. Velvollisuudet nimittäin odottivat Murha Klubilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti