Matka siis jatkui, mutta suunnasta ei ollut oikein varmuutta. Riftenissä olisi tietysti Varas Jengi odottamassa, mutta sekään ei nyt oikein Kunnon vitun Sikaa kiinnostanut. Tänään ei kiinnostanut oikein mikään. Oli jotenkin normaalia kuolevaisempi olo.
Kumppanukset poistuivat kylästä, ja Kissa Äiä luetteli baarimikon kertoilemat juorut. Yksi vinkki kiinnosti Kunnon vitun Sikaa yli muiden; eräs kakara Windhelm-nimisessä kaupungissa kaipaili murhamiestä. Matka oli pitkä, mutta onneksi sankarillamme oli hevonen. Tällä kertaa ei pidetty mitään kiirettä, vaan Kunnon kertoili kirjuriystävälleen toiveistaan ja haaveistaan.
Perille päästiin, vaikka siihen menikin aika hemmetisti aikaa. Kakaran kotikin löytyi pienen etsinnän jälkeen, ja parivaljakko murtautui muitta mutkitta sisään. Olohuoneesta he löysivät pienen lapsen, joka povaili hirmuisia jumalia avukseen. Kunnon, vanha jekkumaakari kun oli, ei voinut vastustaa kiusausta, vaan hiipi lapsosen taakse ja huusi keuhkojensa täydellä voimalla "BÖÖ!" Lapsi säikähti aluksi, mutta rauhoittui nähdessään sankarimme luotettavat ja ahavoituneet kasvot.
Matkattiin siis Rifteniin, jossa kyseinen orpokoti sijaitsee. Orpokodin pitäjä, vanha Grelod, oli hirmuinen kusipää, ja kohteli lapsia kuin paskaa. Tällainen ei jalomielistä sankaria miellyttänyt sitten tippaakaan.
Palattiin takaisin Windhelmiin, jossa toverukset asialle laittanut lapsi ojensi Kunnon vitun Sikalle vanhan perhekalleutensa, jonkinlaisen tarjottimen tai jotain sellaista. Rahallista arvoa sillä ei juuri ollut, mutta tunnearvo oli varmaankin mittaamaton. Onneksi Kunnon oli löytänyt matkan varrelta kaikenlaista muuta tavaraa, ja nämä yhdistettynä lapsosen lautaseen kasvattivat ryyppykassaa melkoisesti. Oli aika käydä tutustumassa paikalliseen yöelämään.
Kunnon heräsi hirmuisessa kohmelossa tuntemattomasta paikasta. Aluksi kaikki oli hämärää, mutta haukansilmien kirkastuttua urhea sankari näki hyllyn päällä istumassa naamioituneen, mutta epäilemättä viehkeän neitosen.
Testi oli seuraava:
Huoneessa oli kolme sidottua ja huppuihin puettua hahmoa, ja Kunnonin tuli päättää kuka näistä ansaitsisi kuolla. Hän tarkasteli tilannetta hetken.
Kohta:
Uskollinen Kissa Äiä oli seurannut ystäväänsä, ja odotti pihalla. Kunnon liikuttui Kissa Äiän näkemisestä, ja antoi tälle lahjan.
Edessä oli taas pitkä ratsastusmatka, mutta lopulta salaperäisen Murha Klubin kotipaikka löytyi kuin löytyikin. Kunnon asteli suoraselkäisesti sisään, mutta pelkurimainen Kissa Äiä jäi ulos odottamaan.
Kunnon tutustui muihin Klubin jäseniin. Tällaista porukkaa he olivat:
Jokin kertoi Kunnonille, että nyt hän oli tullut hyvään ja turvalliseen paikkaan. Viimeinkin hän saattoi rentoutua.
MAY BE CONTINUEDEDED
kaunista
VastaaPoista