Kunnon sai selville, että kohde oli majoittunut erääseen pikkukylään Sotilduden liepeillä, ja aikeissa aloittaa koko Skyrimin kattavan virallisen matkan. Niinpä sankarimme kiiruhti kyseiseen kylään, etsi miehen, ja kävi oitis salakuunteluhommiin.
Kunnon ja Kissa Äiä seurasivat komentajan poikaa päiväkausia, kunnes viimein, Markarttin kaupungissa, tarjoutui oiva mahdollisuus päästää tämä päiviltä.
Urhea seikkailijamme vaistosi heti Murha Klubille päästyään, että jotain oli pahasti vialla. Pää kolmantena jalkana hän riensi pääluolaan, jossa odotti karmaiseva näky. Murha Lisko kyyhötti maassa verisenä, ja muut klubin jäsenet itkivät paniikissa. Monessa liemessä keitetty sankari säilytti kuitenkin hermonsa, ja kävi saman tien selvittämään tilannetta.
Kunnon ei tuhlannut aikaa, vaan ryntäsi saman tien pihalle, jossa saattoi jo haistaa Murha Suden myskisen tuoksun. Lähestyessään klubin pihalla lepäävää saastaista lammikkoa hän havaitsi kuitenkin jotain kummallista. Lampi alkoi savuta, ja näytti siltä kuin savu muodostaisi jonkinlaisen hahmon.
Matka tuliterän ratsun selässä kävi nopeasti, ja pian Kunnonin tarkka nenä johdattikin kumppanukset syrjäiselle luolalle, jonka pihalla Murha Susi pötkötti käheästi puuskuttaen. Ystävästään huolestunut sankarimme ei tuhlannut aikaa tämän hyvinvoinnin varmistamisessa.
Verivanoja oli kuin olikin helppo seurata, ja vältellen pirullisia ansoja ja kaikenlaisia luolissa eläviä kamalia hirviöitä Kunnon selvitti tiensä läpi luolaston pieneen huoneeseen, jossa Sipuli-Simo makasi tuskissaan lattialla. Hän oli pahemmassa kunnossa kuin Murha Susi oli kertonutkaan.
Päästettyään ilkeän Simon armollisesti tuskistaan Kunnon suuntasi takaisin Murha Klubille, jossa Remontti Kaisa odotti malttamattomana uutisia.
Ryynänen istui ruokailuhuoneessa Murha Suden kanssa. Kunnon huokaisi syvään helpotuksesta nähdessään ystävänsä kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti