Ennen matkaanlähtöä Kunnon pysähtyi kuitenkin juttelemaan ystävänsä Irman kanssa.
Vampyyrit ratsastivat kohti viholaisen majapaikkaa päästellen samalla hurjia sotahuutoja ja ulvahduksia. Kaikki pystyivät jo maistamaan voiton. Melkein perille päästyään Kunnon pysäytti sotajoukkonsa ja tarttui Jumalaiseen Pyssyyn.
Metsästäjät tutisivat pelosta, kun sankarimme uskollisine laumoineen paukkoi sisään. Nuolet viuhuivat, miekat sivalsivat ja veri roiskui ympäri mättäitä.
Voitto oli jo käsillä. Ainoa vihollinen vielä pystyssä oli vittumainen Tapan Sut vitun Sika. Tämän homman Kunnon halusi hoitaa itse.
Isä taisteli vastaan, mutta pojan voimat olivat suuremmat. Kunnon paiskasi Tapan Sutin turvalleen maahan, ja valmistautui päättämään tämän päivät. Ensin oli kuitenkin varmistettava perintö.
Kevein mielin lauleskellen sotilaat marssivat takaisin Drakula-linnaan, jossa odottivatkin jo vuosisadan kemut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti