Luku 4: Kevättä rinnassa

Kunnon vitun Sika hengaili jonkin aikaa Hämärä Hemmojen kanssa ryypiskellen ja jauhaen paskaa parhaista murhausreissuistaan. Pian alkoi kuitenkin tappovehkeen terä syyhytä lisää toimintaa, ja Kunnon saapasteli Ryynäsen luokse pyytämään töitä.

Kunnon paineli pihalle, jossa jänishousu Kissa Äiä ja hevonen odottivat häntä aina yhtä uskollisina.

Ryynäsen antamat tehtävät olivat todella helppoja, ja tavallaan aika tylsiäkin. Ainakin niin tylsiä kuin väkivallanteot yleisesti ottaen voivat olla. Sankarimme hoiteli hommat ilman ongelmia, ja palasi hieman närkästyneenä Murha Klubiin kyselemään parempaa duunia. Olohuoneessa oli kuitenkin jonkinlainen mekkala päällä.

Tilanne rauhoittui, ja Kunnon meni Ryynäsen kanssa ryyppäyshuoneeseen jutustelemaan.

Ei muuta kuin Markarttin vuorikaupunkiin sitten vaan. Matka oli tylsä ja pitkä, ja sankarimme kaipasi tolkullista juttuseuraa. Kissa Äiä oli ollut jo pidemmän aikaa hiljaa, mutta empaattinen Kunnon tiesi kyllä mistä kenkä puristaa. Kaksikon päästyä perille hän päätti ottaa asian käsittelyyn.

Nyt oli aika etsiä uusimman tehtävän antaja. Sattumoisin kyseinen neito löytyikin viereisen oven takaa.

Urhoollinen parivaljakkomme lähti matkaan. Ensimmäinen tuhottava paholainen löytyi kaukaisesta rauniokaupungista, ja häntä vartioi joukko kovaksi keitettyjä roistoja. Pitkän ja hurjan taiston jälkeen ystävykset selviytyivät voittajina.

Seuraava kohde sen sijaan asui ihan tavallisessa talossa erään suurkaupungin keskustassa. Haastavan tästä hommasta teki se, että talo oli täynnä nukkuvia ihmisiä, eikä helläsydäminen Kunnon suinkaan halunnut viattomien kärsivän. Täytyi siis toimia hiirenhiljaa.

Laupeudentyön jälkeen Kunnon palasi apua tarvinneen neidon tykö.

Tyttö kutsui urhon luokseen syömään. Tarjolla oli monenlaista herkkua, ja Kunnon maisteli kaikkea kohteliaasti, kuitenkaan sortumatta moukkamaiseen ylensyöntiin.

Sydän pamppaillen romantillisista tunteista Kunnon vitun Sika riensi lähimpään kirkkoon hoitamaan käytännön järjestelyjä.

Viimein koitti hääpäivän aamu. Normaalisti niin vakaa ja tasapainoinen sankarimme tunsi perhosia vatsassaan astellessaan alttarille. Kaikki sujui kuitenkin oikein hyvin.

Kunnon vitun Sika kantoi tuoreen morsiamensa vahvoilla käsivarsillaan kotiinsa. Hän ei ollut koskaan ollut näin onnellinen.

MAY BE CONTINUED