Sotildudeen saapuessaan kaksikkomme havaitsi, että kaupunki oli vieläkin sekaisin viimeisimmän murhareissun jäljiltä. Sankarimme päätti hilpaista kenraalin puheille tiedustelemaan tilannetta. Sitä paitsi raportti viimeisimmästä taistelusta oli vielä antamatta.
Seikkalija hiippaili satamaan, eikä aikaakaan, kun hän jo näki ensimmäisen kohteensa laiturilla. Oli tullut aika tasata tilit.
Taistelu oli kiihkeä ja yksipuolinen, ja pian Kunnon jo katselikin maassa vääntelehtivää vihollistaan voitonriemuisena mutta haikeana.
Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä märehtimään tilannetta, sillä suunnitelman seuraava osa oli vielä toteuttamatta.
Kunnon ja Kissa Äiä polskivat laivan luokse yön pimeyden turvin, ja hetken tutkiskelun jälkeen havaitsivat sopivan luukun, josta pujahtaa sisään. Edessä avautui laivan kylmä ruuma ja verinen lähitulevaisuus.
Keisarin ovi oli lukittu, mutta näppäräsorminen sankarimme ei moista säikähtänyt. Noin 20 katkennutta tiirikkaa myöhemmin ovi naksahti auki. Jännittyneenä, mutta käsi aina yhtä vakaana, Kunnon astui hyttiin.
Ilmassa leijaili historian tuoksu. Kunnon vitun Sika ei ollut enää tavallinen vampyyri-murhaaja-messias-örkki. Hänestä oli tullut jotain suurempaa. Nyt tarvitsi enää periä maksu.
Kunnon nappasi rahapussin taskuunsa ja aloitti pitkän matkan kohti Murha Klubin uutta kotiluolaa, jossa tiesi Ryynäsen ja Vampyytri Lapsi Ämmän odottelevan uutisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti