Sankariteot kutsuivat, mutta varsinainen määränpää oli vielä epäselvä. Toverukset pohtivat seuraavaa siirtoaan kuumeisesti.
Matka oli pitkä, mutta pitkän luolahengailun jälkeen raitis ilma maistui käsittämättömän hyvältä. Linnut lauloivat, aurinko paistoi. Jossain kaukana huhuili pöllö. Perille kuitenkin päästiin jonkin ajan kuluttua, ja Kunnon päätti välittömästi mennä kapinallisten johtajan pakeille.
Ystävykset tajusivat heti, ettei henkistä kotia tästä joukosta löytyisin, ja näin matka jatkui.
Paluu Sotilsdudeen viime reissun jälkeen oli jännittävää, ja Kissa Äiä, pelkuri kun oli, suorastaan tärisi kauhusta. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt parivaljakkoon sen suurempaa huomiota, vaan he saivat marssia rauhassa suoraan niin vartioiden kuin sotajoukkojenkin läpi linnaan, jossa Imperiumin legioonan päällikkö piti majaansa.
Kenraali tajusi heti tilanteen, ja osoittautui vallan mukavaksi mieheksi.
Kapteeni sen sijaan vaikutti kusipäisemmältä, mutta niinhän ammattisotilaat useimmiten ovat.
Toverukset matkustivat mainittuun linnakkeeseen, jossa he aikailematta pätkivät viheliäisen rosvojoukkion.
Takaisin Sotilsdudeen päästyään kumppanukset saivat huomata, että sana voitokkaasta mittelöstä oli jo ehtinyt kenraalin korviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti